Aikainen herätys, mutta miksi? Pipsa panikoi jo ennen kuutta kun viereinen risteilijä oli lähdössä satamasta ja pienenä jännitysmomenttina oli, oliko Pipsa pudottanut ankkurimme niin, että ankkurimme olisivat sen kanssa ristissä. Olisi tullut mutten melko pikainen irtaantuminen. No näin ei onneksi ollut ja kaikki muutkin kömpivät vuoteistaan. Siirryimme ammupalalle vastapäiseen kahvilaan. Aurinko nousi upeasti vuorten takaa. Ei muuta kuin omat ankkurit ylös ja kohti Santorinia.
Tällä hetkellä ihan tyyntä ja ajellaan koneilla aurinkoa otellen. Takaboxi on täynnä jäitä ja kylmää juomaa. Voiko päivä enään ihanammin alkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti